Würth MIG 180-5S Mode D'emploi Original page 142

Käyttäminen
1. Sopivan ampeeriluvun asettaminen
Tätä hitsauslaitetta voi käyttää 2,5 mm:n, 3,2 mm:n
ja 4 mm:n hitsauspuikoilla. Kaikkiin tilanteisiin
sopivaa tarkkaa ampeerilukua on vaikea määrittää.
Hitsiä kannattaa kokeilla romumetallilla, joka vastaa
työkappaleen metallia. Näin voidaan säätää
asetukset työhön sopivaksi. Hitsauspuikon tyyppi ja
työkappaleen metallin paksuus määrittävät, millaista
lämpötilaa hitsaukseen tarvitaan. Raskaat ja paksut
metallit vaativat enemmän sähkövirtaa (ampeereja),
kun taas kevyet ja ohuet metallit vaativat vähemmän
sähkövirtaa (ampeereja).
2. Hitsausmenetelmät
Paras tapa oppia hitsaamaan on harjoitella sitä
säännöllisesti vähän kerrallaan. Harjoitushitsit tulee
aina tehdä romumetallilla, joka voidaan hävittää.
Arvokkaita kohteita ei kannata yrittää hitsata, ennen
kuin taidot ovat kehittyneet riittävästi. Harjoitushitsien
on oltava laadukkaita, eikä niissä saa olla kuonaa
tai kaasusulkeumia.
2.1 Hitsauspuikon piteleminen
Paras tapa pidellä hitsauspuikkoa on sellainen, joka
tuntuu mukavimmalta. Jotta hitsauspuikko voidaan
asettaa työkappaleelle ensimmäistä valokaarta
muodostettaessa, puikkoa on pidettävä kohtisuorassa
työkappaleeseen. Kun valokaari on muodostunut,
puikko kannattaa pitää 10–30 asteen kulmassa
työkappaleeseen. Näin hitsauksen sulatunkeuma
on sopiva ja roiske vähäistä.
2.2 Valokaaren muodostaminen
VAROITUS!
HITSAUKSEN VALOKAARELLE ALTISTUMINEN
ON ERITTÄIN HAITALLISTA SILMILLE JA IHOLLE.
- Hitsaajan on suojauduttava aina asianmukaisesti
ennen valokaaren muodostamista tai hitsauksen
aloittamista.
- Hitsaajan on käytettävä syttymättömiä
hitsauskäsineitä; paksua pitkähihaista paitaa;
housuja, joiden lahkeet eivät ole käännetyt;
korkeavartisia kenkiä ja hitsauskypärää tai
-suojusta.
Valokaari muodostetaan raaputtamalla
työkappaletta hitsauspuikon päällä. Sitten puikko
nostetaan nopeasti niin,
että puikon ja työkappaleen väliin jää noin
3 millimetrin rako.
(katso kuva N sivulla 10)
142
Rako tulee säilyttää koko hitsauksen ajan, eikä se
saa olla liian leveä tai liian kapea. Jos rako on liian
kapea, puikko tarttuu työkappaleeseen. Jos rako on
liian leveä, valokaari sammuu. Sopivan raon ylläpito
vaatii harjoittelua. Aloittelevilla hitsaajilla puikon
tarttuminen tai valokaaren sammuminen on yleistä.
Jos puikko tarttuu työkappaleeseen, se pitää erottaa
työkappaleesta ravistamalla varovasti edestakaisin.
Muutoin syntyy oikosulku, joka johtaa hitsauslaitteen
ylikuormitukseen. Hyvää valokaarta seuraa rätisevä
ääni. Ääni muistuttaa kananmunien paistamisesta
syntyvää ääntä. Palon tekemiseen tarvitaan vain
kahdenlaista liikettä: alaspäin sekä hitsattavaa
liitosta pitkin.
(katso kuva O sivulla 10)
2.3 Erilaiset palot
Seuraavissa kappaleissa kuvataan hitsauksessa
yleisimmin käytettyjä palkoja.
Suora palko muodostuu, kun puikko kulkee suoraa
linjaa kohtisuorassa asennossa liitoskohtaan nähden.
(katso kuva P (a) sivulla 10)
Palko tehdään poikittaisliikkeellä, jos lisäainetta
halutaan levittää laajemmalle alueelle kuin suoralla
palolla olisi mahdollista (ilman siirtymävärähtelyä).
Poikittainen palko tehdään kuljettamalla puikkoa
sivuttain ja hidastamalla hieman kunkin jakson
lopussa. Samalla liikutaan pituussuunnassa
liitoskohtaa pitkin. Näin saadaan paras hitsauksen
tunkeuma.
(katso kuva P (b) sivulla 10)
2.4 Hitsausasento
Jalkoasento on paitsi helpoin myös yleisimmin
käytetty hitsausasento. Jos suinkin mahdollista,
kannattaa suosia jalkoasentoa, sillä se tuottaa
helpoiten hyviä tuloksia.
(katso kuva Q (a) sivulla 10)
Vaaka-asennoissa hitsataan pitkälti samalla
tavalla kuin jalkoasennossa. Hitsauskulma kuitenkin
poikkeaa siten, että hitsauspuikko ja sen myötä
myös valokaaren voima suunnataan enemmän
hitsiliitoksen yläpuolella olevaa metallia kohti.
Suorempi kulma auttaa estämään hitsisulan
valumista alaspäin samalla, kun hitsausnopeus
voidaan silti pitää riittävän hitaana hyvää tunkeumaa
varten. Hyvä hitsauspuikon aloituskulma on noin
30 astetta ALASPÄIN kohtisuorasta asennosta
työkappaleeseen.
(katso kuva Q (b) sivulla 10)